Demokratian kannalta mielipiteiden marginalisoiminen: unohtaminen, vähättely jne. on ongelma. Jos vielä syyllistytään aktiivisesti toimenpiteisiin, jotta mielipiteiden ja vaihtoehtoisten toimintamallien esilletulo halutaan estää, niin se on häpeällistä – demokratian kannalta.

Äänikynnys, jota vihreä oikeusministeri Tuija Brax on erityisen innokkaasti on ajanut isompien hallituskumppanien työrukkasena, ainakin, on tästä surullinen esimerkki. Kynnyksen voimaantuleminen vaatii uuden eduskunnan kahden kolmasosan hyväksymisen. Linkki.

Media kertoo hiukan silloin tällöin, mutta ei eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ääntä ja mielipidettä paljon julkisuudessa näy. Ylessä ”kerran neljässä vuodessa” niin kuin eräs keskustelija ilmaisi Ylen vaalitentissä. Ylen Pressiklubi ohjelman juontaja Ruben Stiller oli pyytänyt Helsingin Sanomien toimittajaa ja osaston esimiestä Saska Saarikoskea katsomaan tätä pienpuolueiden vaalitenttiä. Kommentoidessaan tätä tenttiä Saarikoski kertoi jaksaneensa seurata sitä puoli tuntia ja sitten nukahtaneensa. Hän piti porukkaa kylähulluina. Muistini mukaan Voima-lehden toimitussihteeri yritti hienotunteisin sanakääntein oikaista tätä Saarikosken röyhkeyttä ja piti nimenomaan tärkeänä ja arvokkaana erilaisia mielipiteitä ja niiden esittämistä. Hän esimerkiksi arvosti SKP:n Yrjö Hakasen analyyttistä otetta asioihin, olkoonpa niistä sitten mitä mieltä tahansa. Saarikoskikin yritti sitten peräytyä ja piti ainakin Itsenäisyyspuolueen Antti Pesosta täysjärkisenä. Ylen Areenassa ohjelma lienee vielä hiukan aikaa nähtävissä.

Vielä äänikynnyksestä: Nykyisistä (ja sinne betonoiduista) eduskuntapuolueista SDP, Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit vastustavat sitä ja myös vaaliliittojen kieltämistäkin joka uuteen vaalilakiin sisältyy, jos se lopulta laiksi vahvistetaan. Vihreät ja Perussuomalaiset siis tämän lain muutoksen hyväksyneet, vaikka eivät itse olisi eduskuntaan aikoinaan päässeet, jos kynnys olisi ollut voimassa!

Nettisanomat. Pääkirjoitus. Pertti Manninen. Maanantai 2011-04-11 klo 10:42.